"Eihän tässä iässä oleva ihminen enää voi muistaa niin hyvin" - Tutkimus palvelutalosa asuvien ikäihmisten kokemuksista dementian alkuvaiheessa

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella dementoituvien ikäihmisten pohdintoja, tuntemuksia ja kokemuksia alkuvaiheessa olevasta dementiasta. Tavoitteena on myös hahmottaa haastateltavien elämän rakentumista sairauden diagnostisoinnin jälkeen. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat klassiset yksilötason vanhenemisteoriat, vanhenemismuutoksiin sopeutumisen strategiat sekä toimimisen ja toimijuuden ulottuvuuksien määritelmät. Tutkimus kuuluu osana Riihimäen seudun dementiatyön kehittämisyksikköhankkeeseen (RIDKE). Aineisto koostuu kymmenestä dementoituvan ikäihmisen haastattelusta. Sairaus kokemuksena on aina henkilökohtainen, mutta myös muiden toimijoiden – haastateltavien aikuisten lasten, palvelutalon henkilökunnan ja lääkärien – merkitys sairauden kokemuksen rakentajina tulee haastattelupuheessa esiin. Haastateltavien toimijuutta määrittävät kulttuuriimme syvästi juurtunut itsellisen pärjäämisen ideaali, todellisuuden ristiriitaisuus tuon ideaalin suhteen sekä arjen rutiinien merkitys turvallisuuden tunteen ja elämän jatkuvuuden kokemuksen ylläpitäjänä. Haastateltavat tuntuvat jäsentävän omaa elämäänsä pääosin jatkuvuus- ja irtaantumisteoriaan kuuluvin tavoin. Aktiivisuusteorian mukaiseksi tulkittavaa puhetta ei dementoituvien ikäihmisten puheesta juurikaan löydy. Dementoituvilla ikäihmisillä on pääosin käytössään täysin samat vanhenemismuutoksiin sopeutumisen strategiat kuin kaikilla muillakin ikääntyvillä ihmisillä. Haastateltavat käyttävät vanhenemismuutoksiin sopeutumisen strategioista valikointia, optimointia, kompensaatiota ja pakenemista keinoina sopeutua vanhenemiseen ja dementiaan. Ennakointi on vanhuuteen sopeutumisen strategioista selvästi vähiten käytetty keino. Tämän voi tulkita myös pakenemisena, jossa tulevaisuutta etenevän ja vakavan sairauden kanssa ei haluta pohtia. Avainsanat : dementia, ikäihmiset, sairauden kokemus, palvelutalossa asumine